Lämpöolosuhteet
Miellyttävissä lämpöolosuhteissa huoneilman lämpötila on yksilöllisesti säädetty oikealla tasolle (tyypillisesti 20-24^oC), lämpötilavaihteluita ei tapahdu usein ja ilman lämpötilaero lattian ja katon välillä on alle 3 ^oC. Ikkunan sisäpinta ei myöskään ole liian kylmä (alle 14^oC) tai lämmin (yli 30^oC). Suora auringonpaiste on estetty tehokkaalla varjostuksella.

Veto
Vedon tunne aiheutuu ihon paikallisesta jäähtymisestä, joka on ilman liikkeen tai liian alhaisen lämpötilan aiheuttama. Se on useiden ilmastoitujen tilojen tyypillisin valituksen kohde. Vedontunne voidaan estää lämpöolosuhteiden oikealla suunnittelulla, sallimalla yksilöllisten asetusten muokkaamisen sekä välttämällä liian suuria ilman nopeuksia etenkin välivuodenaikoina ja talvisin. Usein veto on LVI-järjestelmän teknisen ongelman aiheuttama, esimerkiksi ilmastointikanavien epätasapainon tai päätelaitteiden väärien säätöjen. Joskus alaveto sekä kylmän ikkunapinnan säteily aikaansaavat vetoisuutta. 

Ääniolosuhteet
Hyvät ääniolosuhteet ovat riippuvaisia tilankäytöstä. Usein seinärakenteita ja ovia käytetään eristämään ympäröivistä tiloista kantautuvat äänet. Lisäksi, tilassa itsessään syntyviä ääniä on vaimennettava riittävästi. Avokonttoreissa taustamelua käytetään ympäristöstä tuleivien äänien peittämiseen ja täten akustisen yksityisyyden parantamiseen. Neuvotteluhuoneiden suunnittelun päätavoitteena on, että kokoukseen osallistujat kuulevat toisensa. Tämä voidaan mahdollistaa taustamelun vaimentamisella ja lyhyellä kaiunta-ajalla. 

Valaistusolosuhteet
Hyvässä valaistusympäristössä työpinnat ovat riittävästi valaistuja (n. 500 lux) eikä tilassa ole liian kirkkaita valoja. Työnteon kannalta hyvät kontrastiolosuhteet voidaan aikaansaada hyödyntämällä epäsuoraa valaistusta (n. 70%) ja hyvät työskentelyolosuhteet käyttämällä suoraa valaistusta (n. 30%). Esteettisesti miellyttävässä valaistusympäristössä on pehmeitä siirtymiä pimeiden ja valaistujen alueiden välillä.

Ilmanlaatu
Sisäilmanlaatua voidaan parantaa eliminoimalla sisäilman epäpuhtauksien lähteitä tai vähentämällä tilassa olevia epäpuhtauksia ilmanvaihdon avulla. Myös huono ulkoilmanlaatu voi tuottaa terveysriskejä, kun ulkoilmavirtaa ei ole kotrolloitu ja käsittelemätöntä ulkoilmaa tulee rakennuksen sisälle. Raikkaan ulkoilman vähimmäismäärä on määritelty kansallisissa rakennusmääräyksissä, mutta kuitenkin useissa tapauksissa suositellaan korkeampia ilmavirtauksia paremman ilmanlaadun saavuttamiseksi. Tyypillinen arvo on 10-12 l/s puhdasta ilmaa henkilöä kohden.